keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Lomailua ja pyykinpesupäivä

On se kiva olla reissussa ja mukava tulla kotiin vaikkakin vain päiväksi ennen uutta reissua. Aloitimme lomamme eksoottisesti Serbiasta Zrenjaninsta. Yövyimme siellä 4 yötä Luxotelissa ja lapsiin teki suuren vaikutuksen kaupungin keskellä virtaavassa Begej-joen sivukanaalissa uiva mies. Pyörä kumoon rannalle ja vaatteet viereen ja eikun uimaan. Tätä 'fisua' sitten muisteltiin moneen kertaan kuten karua koiraa, joka vain ärähti paikalliselle autolle kun se tönäisi sitä vähän takalistoon.
Sitten jatkoimme matkaa Unkariin ja vietimme Serbian ja Unkarin rajalla 4 tuntia helleolosuhteissa kun oli vielä formulaviikonloppu Budapestissa ja joka auto tutkittiin ilmeisesti ihmisten salakuljetuksen varalta. Löysimme yöpymispaikkamme vasta klo 11 yöllä soiteltuamme ensin Budapestin palvelunumeroon ja hotellin omistajalle. Budapestin palvelunumero tuli Vodafone operaattorilta siirtyessämme Unkarin verkkoon ja palvelu oli hyvää ja englanninkielistä. Ongelmaksi muodostui se, että Attila utca katuja on Budapestissa useampiakin. Löytyi se Attila Hotel sitten vihdoin ja viimein. Siellä oli hyvä aamiainen, mutta se oli kyllä ennemminkin Guesthouse tyyppinen kuin hotelli.
Yllä on kuva hienosta menopelistä, jonka bongasimme ensimmäisenä päivänä kaupunkiin tutustuessamme. Toki näimme urheiluautoja ja formula-alueella jos jonkinnäköistä urheiluautoakin.

Kävimme kiertoajeluilla ja eläintarhassa, johon on yhdistetty kasvitieteellinen puutarha. Norsu oli hienoin elukka jostain syystä. Waterpark oli kanssa koko perheen mielestä kiva juttu.
Syömässä kävimme kerran 4 tähden ravintolassa Gundelissa, jossa söimme lusikallisen kissakalaa paprikakastikkeessa, kanaa salaatilla ja lapset ottivat vielä suklaakakkua ja jäätelöä. Tämä oli 4 henkilöltä 100 euroa, mutta hyvää. Tämän kulinaristisen kokemuksen jälkeen kävimmekin jatkossa mäkkärillä ja pikku ruokapaikoissa. Tyttäreni keliakia ruokavalioon suhtauduttiin hyvin positiivisesti joka paikassa. Asia tuntui olevan haaste tehdä hänellekin ruokaa ja etsiä vaihtoehtoja. Suomessa se on usein rasite. Asiaa auttoi varmasti tulostamani unkarin kielinen selitys mitä saa syödä ja mitä ei.
Ettei reissu olisi liian auvoista, niin palauttaessamme HERTZin auton lentokentälle meille sanottiin, että joudumme maksamaan 225 euroa ! noista kahdesta naarmusta auton ovessa. Suorastaan riemastuin. Sanoin, etten mokomaa allekirjoita. Lähettävät sitten laskun kotiin, pitää tehdä valitus. Kokemuksesta oppineena kannattaa kuvata vuokra-autot edestä ja takaa ja tarkistaa kaikki ennenkuin allekirjoittaa mitään vuokrasopimuksia.
Editoitu 31.8.09 Loppu hyvin kaikki hyvin. Selvitimme asian Suomen Hertzin avulla, emmekä joutuneet maksamaan noista naarmuista mitään. Saimme vielä 40 taalan lahjakortin, kun Unkarin Hertz ei ollut toiminut ihan kaikissa tässä läpikäymättömissä asioissa ihan Hertzin normaalikonseptin mukaisesti.
Menemme kyllä vielä uudestaankin Unkariin ja Budapestiin, niin paljon jäi näkemättä.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Mansikoita ja Kaitalammelle uimaan

Kävimme tänään Kartanon Marjassa poimimassa mansikoita 5 euron kilohintaan. Perinteisesti myös söimme paljon marjoja ja keräsimme 10 kiloa pakastimeen asti. Siellä tuntui olevan koko pelto täynnä Polka-mansikoita. Siinä kerätessä tuli mieleeni, kun kuopukseni oli vielä hyvin pieni mies ja mukana eräällä itsepoimintaretkellä Espoossa. Poikani oli aika vilkas ja pyöri koko ajan keräämieni mansikoiden kimpussa ja söi niitä korista. Kehotin ihan itse keräämään mansikat varsistaan, ei äidin korista. Näppäränä poikana hän hivuttautui viereisellä rivillä keräävän naisen korille syömään sieltä mansikoita. Huomasin asian kun kuulin naisen kysyvän: " Niin, et jaksa noista varsista kerätä mansikoita?" Johon meidän jälkikasvu vastasi, että 'Joo, en'. Onneksi lapset kasvavat.
Vanhana hämäläisenä heitin vasta tänään talviturkin Kaitalammella. Järvi on yksi parhaista Espoossa olevista. Rannalta laiturilta vastakkaisen rannan laiturille on noin 100 metrin mukava uintimatka, järven kiertää 10 kilometrin luontopolku, grillikatos ja veski rannan läheisyydessä. Bonuksena vielä lämmin vesi ja kallioita joilla voi lämmitellä ja ottaa aurinkoa. Eli kaikki mitä voi toivoa lämpimänä kesäpäivänä.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Knitscene tupsahti postiluukusta

Olipa mukava yllätys odottamassa kotona kun tulin töistä. Knitscene Fall 2009-lehtihän se siellä oli kirjekuoressa minua odottamassa. Laitoin tähän suosikkisivut näytille.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

3. ja viimeinen yllätysvärihuivilähetys Titityyltä

Huivilankaklubin langoista ei ole vielä yhtään valmista huivia tekeytynyt, mutta kyllä ne tästä vielä valmistuvat. Tilasin lähetyksen mukana Ilun villa+bambu+mohairlankaa ja Casbahia.

Ilun langan värit olivat juuri semmoiset kuin olin toivonutkin ja Casbah tuntuu ihanalta, lääpittävältä. Tuo kuva ei tee oikeutta langan syvälle vihreydelle. Raskiiko noita nyt sitten edes neuloa?

Kaikki langat olivat Titityyn paperikassissa, jonka suu oli niitattu kiinni. Pussin sisällä oli nämä kaksi vyyhteä ja pienempi paperipussi, jossa oli klubilanka. Hienosti säilyi siis jännitys viimeisestä langasta loppuun asti. Avasin pussin ja otin sieltä lankaa kurkkaamatta saatekirjeen ja luin mitä oli tällä kertaa luvassa. Shibuita, 60% kid mohairia, 40% sikki siis Silk Cloudia. Sitten kurkistus pussiin. Aivan täydellinen väri ja iiihana tuntu.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

SNY 2009

Elämäni ensimmäinen Salainen neuleystävä sitoutuminen. Ensimmäisen paketin saa lähettää vasta 1.9.2009, pitääkin ruveta jo suunnittelemaan.